hetki naisille ja kehitykselle

Vielä vähän aikaa sitten suhtauduin hymähdellen erilaisiin nettikampanjoihin.

Myöhemmin pysähdyin pohtimaan.

Kuinka kauan poliitikoilla on varaa olla ohittamatta riittävän monen henkilön vaivalla artikuloimaa mielipidettä?

Kansalaisjärjestöt ja muut vaikuttajatahot ovat tajunneet tämän jo aikoja sitten. Kun on kymmenien miljoonien ihmisten mielipide edessä, harva lähtee mitätöimään sitä.

Ehkä joskus myöhemmin tämä voi olla vieläkin isompi juttu. Otetaan selvää.

Tästä pääset osoittamaan tukesi, jos siltä tuntuu.

Pehmeät korot

Löysin divarista Pierre Bourdieun Distinctionin. Aikamoinen opus. Aion syventyä siihen enemmän jahka selviän kiireistäni. Aika näyttää, jääkö se vain aikomukseksi.

Istuinpa seuraavana päivänä tenttisalissa. Myöhäisiä riitti. Hässäkkä koetteli kerrankin kärsivällisyyttä. Varsinkin korkokenkien kopina tuntui iskevän kiilaa syvälle keskittymiskykyyni.

Eikö koroista saada hiljaisia?

Ei tarvitse olla Bourdieu todetakseen, etteivät ne ehkä kävisi kaupaksi.

Myönnetään sitä tai ei, osa korkeiden korkojen viehätyksestä on erottumisessa. Ulkonäkö ja ääni tukevat toisiaan.

Vai kelpaisivatko puukengät?

Viimeinen pisara

Sähköisen elämäni integraatio lähestyy huipennustaan.

Voiko tämän jälkeen kaivata enempää?

Rakennan vielä kotiini alttarin ja palvon facebookia jumalana.

Hyppijät haaviin

Itse kukin tietää, minkälaista on kahlata tiedon lähteillä. Tekstiä on niin että silmissä vilisee.

Olennaiseksi muodostuu tällöin suodattaa kultakin sivulta sen olennainen tietosisältö ja sen pohjalta harkita, sisältääkö sivu tähdellistä informaatiota.

Ongelmaksi muodostuu vain se, että olemme tottuneet kirjoittamaan perinteisellä tavalla: runsassanaisesti (ainakin allekirjoittanut) ja siten, että tekstiin joutuu perehtymään. Siis lähellä perinteistä kaunokirjallista ilmaisutapaa.

Kaikkien työkseen tai huvikseen verkkoon kirjoittavien kannattaisi kuitenkin harkita vaihtoehtoista, verkkolukua varten optimoitua kirjoitusasua. Tämä siis siinä tapauksessa JOS haluat optimoida viestintäsi siten, että kiireisempikin lukija saattaa syventyä sanottavaasi.

Copyblogger on kirjoittanut tiiviin ja mielestäni hyödyllisen ohjeistuksen, johon kannattaa syventyä.

Kaikki aine- ja järjestöaktiivit, herätys!

Mistä sen tietää, vaikka juuri tässä olisi ihmelääke uskomattomien-hienojen-mutta-epäreilusti-unohdettujen sivujesi kävijämäärän lisäämiseksi

…ainakin siihen asti, kunnes kaikki ovat tähän tympääntyneitä ja odottavat taas jotain uutta ja parempaa.

Sähköiset elämänpiirit, yhtykää!

Jos joku ei vielä ole kuullut Jaikusta mitään, kannattaa hypätä tämän uutuuden ylitse.

Tällä pienellä ohjelmalla voit linkittää hetken tunnelmasi kohtuullisen saumattomasti osaksi kaverikirjaasi. Ja jos jaiku on jo hiipinyt luuriisi, olet jo melkein mennyttä kalua. Missä oletkin, minne menetkin, jaiku>facebook valvoo sinua.

Ajattele mitkä mahdollisuudet. Kohta voit olla fejssarissa 24/7 !!!

Niin.

Ajattelen.

Rytmiä elämään

Nyt on töitä tiedossa tammikuulle asti.

Aikatauluni on ohjelmoitu varsin tiukaksi. Kaikelle pitäisi kyllä olla tilansa: liikunnalle, kirjoitus- ja lukutöille, kavereille… reissaamiseen menee väkisinkin aikaa. Ehkä sen voisi käyttää lepäämiseen, hyvällä omalla tunnolla.

Aika utopistista selvitä tästä palamatta loppuun.

Tasapaino itse asissa perustuu siihen, että saan rauhassa keskittyä asiaan kerrallaan.

Että voisin levänneenä ja hyvillä mielin syventyä kuhunkin käsillä olevaan asiaan.

Neutraalisti, mörköjä nostamatta, asioita paisuttelematta. Koko ajan ylempi tavoite mielessä pitäen, nöyrästi työnsä tehden.

Vain aikamoinen sinisilmä suunnittelee tämän, ja vain tämän varassa selviytyvänsä arjestaan.

Tulenkin väsymään.

Mutta haluan silti yrittää.

Haluan löytää arkeni puristuksessa jonkun tavan… tilan… tai jonkin yhteyden työni kanssa. Sellaisen, joka tarjoaa tyydytystä siitä, mitä teen ja sallii minun jättää työni taakseni ajallaan, jotta voin keskittyä muihin avoinna oleviin asioihin.

En tiedä, kestänkö jatkuvaa kompurointiani itseni kanssa.

Mutta ehkä voin yrittää.

Olisi joskus jännittävä tietää, miten muut näkevät toimintani. Kuinka läpinäkyvää on jatkuva kamppailu itsensä kanssa, vai näkevätkö muut toimintani tyystin toisenlaisessa valossa?

Voisiko tällaista elämänasennetta, suhdetta itseensä perustella mitenkään siten, että sitä joku arvostaisi?

Otetaan selvää.