Löysin divarista Pierre Bourdieun Distinctionin. Aikamoinen opus. Aion syventyä siihen enemmän jahka selviän kiireistäni. Aika näyttää, jääkö se vain aikomukseksi.
Istuinpa seuraavana päivänä tenttisalissa. Myöhäisiä riitti. Hässäkkä koetteli kerrankin kärsivällisyyttä. Varsinkin korkokenkien kopina tuntui iskevän kiilaa syvälle keskittymiskykyyni.
Eikö koroista saada hiljaisia?
Ei tarvitse olla Bourdieu todetakseen, etteivät ne ehkä kävisi kaupaksi.
Myönnetään sitä tai ei, osa korkeiden korkojen viehätyksestä on erottumisessa. Ulkonäkö ja ääni tukevat toisiaan.
Vai kelpaisivatko puukengät?
lokakuu 16, 2007 at 12:09 ap
Paljollako Distinction irtosi divarista? Itse tilasin sen epäkäytännöllisen kookkaana pokkarina kanditutkielmaa varten, Jäi yllättävän vähälle lukemiselle, mutta silti kiva esine säilöttäväksi hyllyyn.